lauantai 26. maaliskuuta 2016

Suola

Luonteeseeni ei koskaan kuulunut, irrotus eikä unohdus eikä luonteeni muutu, vaikka ihmiset uurtavat minuun vuorotellen uria. En ole aiemmin koskaan ajatellut käveleväni Vantaalle vain kangaskengissä ja farkkutakissa, mutta sekin muuttui tänään Kumpulassa. Ensimmäisiä kertoja tapahtuu harvoin, sillä laastareiden pois repäiseminen on etusijalla kun valitaan mitä puristaa itsensä tekemään. Ajattelin aloittaa iholleni tukkimiehen kirjanpidon siitä, kuinka irtoamisen jälkeen, en vieläkään ole irrottanut. Kuinka hyväksynnän otettua vallan kaipauksen sormet silti yhä leikkivät hiuksillani.
Sinusta on ollut vaikea kirjoittaa, nyt kun kaikki johon lasketaan lupaukset ja hyväilyt on ohi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti