torstai 12. toukokuuta 2016

Krapula

Jälleen, kehoni on hytissyt peittojen seassa liiasta lämmöstä, käteni kahvista ja mieleni kaikista niistä kärrynpyöristä joita elämä on heittänyt. Ihmisistä hohkaa niin sekaisia suunnitelmia, uusi tuulia ja ihoilla kuultaa uusia sävyjä, murrettuja ja mattaisia sekä kiiltäviä helmiäisiä. Keneen täällä uskaltaisi tai saisi ripustautua? Ja kuinka pyytää anteeksi niistä hetkistä joina ihmiset kaatavat kuivaan multaani vettä, joka jää pinnalle vellomaan?
En tiedä, välillä seison itseni ulkopuolella ja koostun puhtaasta hedonismista. Hei, mistä löytäisi suurimman nautinnon? Syleistä, syljestä? Saa ehdottaa.