Olen koettanut korjata itseäni vuoksesi, mutta se on johtanut vain insomniasta hypersomniaan hyppimiseen ja liian moneen maitokahviin. Maistan suussani musteen koska minulla on se paha tapa nuolla siveltimen kärkeä, käyttää oikotietä joka hitaasti pilaa harjakset. Olen ahneudessani syönyt sinulta ja itseltäni arvokkaita hetkiä joiden oksentaminen öisin sattuu, mutta bulimia ei ole minulle uusi tuttavuus. Minä osaan työntää sormia kurkkuun ja kakoa ylös vaivaavat tunteet ja muistot, vain katuakseni sitä myöhemmin. Opin sen jo metrolinjojen yksinkertaisella aikakaudella ja muistan sen yhä, nyt kun olen vaihtanut raitiovaunut busseihin ja lähijuniin.
Tiedän, että järkevintä olisi vain luopua K-junasta Keravalle tai I-junasta lentoasemalle ja lopettaa olemasta katkera siitä, että näit Leijonakuninkaan ensimmäisen kerran pitkähiuksisen ja suurisilmäisen ystäväsi kanssa. Pitäisi unohtaa käsiesi tottuneet liikkeet vyötärölläni ja kietoa omat käteni vain sohvatyynyjen ympärille kun olen tyhjentänyt puolet vodkastani. Pitäisi taas kuulua jokaiselle ohikulkijalle ja samalla omistautua vain omille askelilleni, käyttää rahat keskustan ylikalliisiin kahviloihin eikä arvon lataamiseen matkakortille. Voisin olla se viisaampi ja nostaa tyynyn kasvoiltasi, mutta en tiedä olenko valmis kuulemaan sen, mitä tiedän että silloin sanoisit.
Sano se silti, kankaan ja untuvan läpi. Rikotuksi tuleminen ei ole minulle uusi tuttavuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti